Safari-viikonloppu Masai Maralla (kansallinen luonnonsuojelualue) alkoi uskomattoman kauniilla aamulla (keskellä savannia) teltassa, minkä olimme jakaneet neljän henkilön kesken. Olimme edellisen päivän matkanneet Limuru roadia pitkin Great rift walleyn (kuolleet tulivuoret) lävitse, kohti Kaunista kehuttua sekä taianomaista Masai Maraa!
Masai kulttuuriin kuuluvat nämä hyvin vahvat värit kangaskuoseissa. He ovat kietoutuneet moniin huiveihin sekä koruihin. Myö korvat ovat hyvin venytetyt. Asumusta, jossa Masai heimo asuu, kutusaan Manyataksi. Kansa asuu keskellä safannia, hoitavat perheensälisäksi isoja lehmäkarjoja ja kanalaumoja. Tämä heidän saviplantaasi onkin ympäröity isoilla puuoksilla/risuaidoilla, savannin eläinten heimoon pääsyn estämiseksi. Isoimpia teräaseita, joita masai metsästäjä kantaa mukanaan, on keihäs sekä kilpi.
Avasin silmäni, kuulin afrikan erilaisten eläinten ääniä sekä lasten että aikuisten aamu kuiskailua ja tohinaa. Teltassamme oli yksi iso huone, sisältäen oman Wc:n sekä terassin. Sisustaminenkin teltoissa oli viimeisen päälle panostettua. Sängynpäälliset olivat Masain omaa käituotantoa, sohvan viereen (sänkyjä vastapäätä) oli laitettu isommanpuoleinen yöpöytä, rottinkinen.
Wc:n tilat olivat myös omanlaista luokkaansa. ( nimittäin luksusta supisuomalaiselle erätelttailijalle!) vedellä toimiva pönttö, rottinkiset säilytystilahyllyt sekä lämminvesisuihku saivat tämän tytön huulen täysin pyöreäksi. katso siis kuva, ja ihmettele.
Tein aamutouhut ja valmistauduin aamupalalle. Aloitimme porukalla aamupalan erillisessä teltassa, mihin meille (10 henkilölle) kokki oli valmistanut maittavan herättävän aamiaisen. Tähän ns. oleilutelttaan oli rakennettu keittiönpöytä, tuoleineen. Kannettu sohvia kaksin kappalein sekä rottinkisia hyllyjä koreili ympäri kyseistä telttaa. Yksityiskohtiakaan sisustamista ajatellen ei oltu tässä cämpping kokoonpanossa unohdettu; kirjoja, afrikkalaisia koriste-esineitä koreili ympäri telttojen sisäseiniä jne... uskomatonta.
klo 8.15 (aamulla) olimme ottaneet safari-automme kuumaan käyttöön ja kruisailimmekin kahdella autolla, Masai oppaan kanssa pitkin ruohosavannia.
Koska edellisenä iltana satoi vettä (ottaen huomioon, mitä ei todellakaan useasti täällä tapahdu) oli nurmi vehreämpää. Gnut sekä digdig:t olivatkin meitä vastasa. Kruisailu kunnollisella safariautolla pitkin nurmia, ohitse puusavannien, rentoutti ja istuminen oli mukavaa, mutta eläinten katseleminen sitäkin kiehtovampaa. "KUKA NÄKEE EKAN LEIJONAN! miimiimiiii!"
Jatkoimmekin huristeluamme; leijona kaksikko rauhallisesti kuljeskelee vierekkäin ja päätyvät loikoilemaan pienen nyppylän päälle. Huomaimme vähän ajan päästä kaan paikallisia vuokrattuja safari autoja ja kaikki sievästi pysäköitynä riviin. Pian mekin siellä rivin jatkeena, koka puiden kupeessa leijonaperhe oli paistattelemasa päivää. Isoharjainen urosleijona piti huolen siitä, että pennut eivät kulkisi kauas porukasta ja että Naarasleijonalla olisi hyvä olla. Oli kaunista katseltavaa, kuinka rahallisesti nämä suuret safannin kuninkaat jaksoivat ottaa, safariautojen heidän viereensä päristellessä.
Ajoamme matkaten; näimme metsän kupeessa norsuperheen (äiti, vauva sekä kaksi nuorta naaras norsua), isonlauman kirahveja, apinoita, lintuja (korppikotkia, haukkoja, haikaroita, strutseja, pieniä sekä monia muita lintuja), zebroja, magnusteja (laumointa juoksemassa kohti pesäänsä), pahkasikoja, virtahepoja, vieläkin enemmän gnuita ja monia, monenmoiia eläimiä! kamera lauloi ja fiilis mitä mahtava!
Koska kerroin että näimme monia gnuita safari alueella, on tälle oma selityksensä. nämä kymmenet tuhannet gnut nimittäin tekevät kaksi kertaa vuodessa suuren "pyhiinvaelluksen" Tansanian rajalta Kenian rajan ylitse. Mutta tämän aikana, heidän on ylitettävä "pieni", kovalla virtauksella menevä joki (Mara-river).
Tapahtuma onkin yksi maailman suurista ihmeistä, ja monet matkustavat sekä laittavat isoja summia rahaa tämän suuren spektaakkelin näkemiseen. Kaikki safarimatkustajat eivät tätä todellakaan näe, ja meidän poppoolla olikin kunnia päästä tämä tilanne seuraamaan.
Joen ylitykseen gnut kasaantuvat joen eteen isoon porukkaan, zebrojen seuraamana. Samaan aikaisesti krokotiilit odottelevat kita ammollaan selviytymättömien gnuiden ruumitaa. (karua katseltavaa, on se että selviytymättömät eläinparat kelluvat jalat pystysä uoraan krokotiiliparvien antimille. Isojen mahojen kera, he odottelevatkin ahneasti seuraavaa saalistaan.
Ensimmäinen gnu ryhmä/lauma aloittaa juoksun. He ovat seuranneet zebroja joen kupeeseen ja ovat valmiina hyppäämään. (Sivusta katsottuna zebrat näyttävät paikan järjestyksenvalvojilta/poliiseilta) About 300 gnuta juoksee ensimmäisenä rykelmänä ylitse kovan virtaavan joen. silmät pyöreinä katselemme tätä spektaakkelia ja gnuiden taistelua elämän kanssa. Luontoäiti vie omansa...
Leopardi loikoilee puskassa, aurinko on paahtava ja sen näkee myös neitikissan hengityksen tiheydestä.
Lauma magnusteja juoksee kukkulalleen, perhe jää katsomaan autoamme, Timonit on sii bongattu! jipii!
Digdig on pieni, bambin näköinen kaunokki. Paria valittaessaan, kerrotaan että jos toinen osapuoli menehtyy, elää tämä yksin jäänyt ilman uutta paria koko loppu elämänsä.
Pahkasika-Bumba juoksee, sekä röhkii automme ohitse. Onkohan se menossa Timonia moikkaamaan?
Paluumatkalla takaisin silmiä rentouttavalta matkalta, näen edessämme Kenyan college bussin, täynnä lapsia. Bussi horjuu sekä kieputtelee pitkin hiekkatietä. Selitys tälle on, koska runko bussissa on viuttunut. Näky on karmiva... viimeiset katseet kohti masai maraa ja nokka kohti takaisin kotia. ensiviikonloppuna juhlitaankin Miletsyn synttäreitä. saapinähdä millaiset kekkerit on luvassa :)
Kwa heri-hyvästiksi,
Salamu-terveisin
Mile
ps. käythän vastaamassa blogin alakulmassa olevaan kyselyyn!
pps. Lisää kuvia safarista on tulossa loppuviikosta, pidän teitä hieman jännityksessä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti