Matatu on pienehkö minibussi, mikä on ns. yksityinen kulkuväline. Ne kulkevat tööttäillen kovaa vauhtia Kenian ajoteitä ja ovatkin suurimpia syitä ruuhkiin sekä kolareihin.
Matatun nimi tulee siitä, että tatu tarkoittaa Kenian swahiliksi (kieleksi) kolmea ja sen matkustaminen on ennen maksanut 3 shillinkiä paikasta toiseen. Tänä päivänä Matatun hinnat vaihtelevat 10-50 shillinkiin (euroissa 10 sentistä-50senttiin), riippuen siitä minne matkustat ja kuka matkustaa (tässä valitettavasti tarkoitan turistia).
Ensimmäinen Matatu päiväni koitti, tarkoituksenani olikin löytää eräs tanssi koulu, toiselta puolelta Nairobia ja minun olisi vaihdettava keskustassa, lähtöpaikastani uuteen matatuun, jotta pääsisin jatkamaan matkaa tanssikouluun, yayalle(eräs kaupungin osa Nairobissa)!
Sain mukaani tuttavani, opastamaan kuinka kulkemisessa ja hän lupasi näyttää miten matatuilla matkataan sen vauhdikkaan ihmeellisessä maailmassa.
Menimme odottamaan kotikulmani vieressä sijaitsevalle, "bussipysäkille" (kadun kulmaukseen) ja tunnelma olikin hyvin huumaava! Matatuja huristelee ohitseni ja suurinosa niistä täysin täynnä matkustajia! onneksi huolta ei ole, koska niitä kulkee n.3 minuutin välein. Vihdoin viereemme pysähtyy hieman tyhjempi hurjake, musiikki kaakossa pauhaten!
Mies henkilö avaa lennosta oven ja kolkuttaa bussin katolle samalla hän huikkaa että tilaa on ja matatu "pysähtyy". Hyppäämme lennosta kyytiin ja matka jatkuu...
Istahdan mini-bussiin ja kuikuilen hieman ympärilleni. Matkustavat ihmiset ovat aikuisia, nuoria, töistä siististi saapuvia tai rähjäisemmin pukeutuneita paikallisia. Joillakin matkatavaroita enemmän (vihannes säkkejä monen penkin verran) tai vähemmän.
Maksua ei makseta kuljettajalle, vaan henkilölle, joka avasi oven. hänellä on päällään yleensä jotain hieman siistimpää ja ns. virallisempaa. Hänelle ojennetaan rahat, ja hän ojentaa vaihtorahat, jos sille on tarvetta. Jokainen Matatun rahastaja päättää siis itse veloitettavan summan, mutta on tiedettävä itse kuitenkin matkan kohtalainen shillinki määrä rahastuksessa, ettei tule huijatuksi! elä siis ole blondi ;)
Nairobin keskustaan saavuttaessa, on yksi pää pysäkki ja sitä kutsutaan Kodjaksi. Tämä matatujen keskus on sellainen paikka, minkä näkeminen saisi heikkohermoiset liikenteessä liikkujat repimään viimeisetkin hiuksensa päästään. Matatuja Kodjassa on satoja, kaikki kulkemassa johonkin uuteen pääkohteeseen sekä odottavat uusia matkustajiaan kyytiin. Rahastajat kailottavat kovaan ääneen tulevaa seuraavaa määränpäätään ja matkustajat hortoilevat ympäri Kodjaa.
Oikean matatun löytämistä on kuitenkin helpotettu, nimittäin niiden kyljessä on tietty numero, joilla pääsee matkustamaan oikeaan määränpäähänsä Nairobin ympäristössä. Matkustajana saa siis aivan huoletta katsella tätä suurta hullunmyllyä ja matatun sisälle päästessään rentoutua rytmimusiikin tahtiin!
Totaali relaxoiminen on siis sallittua, kuhan huolehtii vain siitä, että laukku pysyy mukana sekä sen sisältö!
Ensimmäisen kerran matatulla matkustettaessani, jännitin sitä miten minuun reagoidaan vaaleuteni takia. Ainakaan tähän mennessä se ei ole ollut ongelma. Viikon aikana olenkin ottanut jo monia hurjastelu seikkailuita näillä pika takseilla vaihtoineen. Määränpääni on mm. ollut Yaya, (mistä yritin löytää tanssi studiota, jolloin selvisi että tämä oli valitettavasti lopetettu), Westerlands ( missä sijaitsee Nairobin suurimmat ostoskeskukset, glubit sekä baarit ja ravintolat) sekä olen tietenkin suunntaillut itseäni Nairobin keskustaan.
Viikon aikana olen tutustunut myös uusiin harrastuksiin. Maanantaina otin kotia lähellä sijaitsevalle kuntosalille kortin ja kaupanpäälle Personal trainerin. Keskiviikkona löysin uuden capoeira ryhmän, johon ilmoittauduin mukaan ja kävinkin reenailemassa, aivan huippua että pääsen jatkamaan tätä ihanaa harrastusta myös täälläkin!
Sosiaalisointia on tullut tehtyä paljon, ja uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan hyvin helposti. mm. Löysin Internetin välitykseltä ulkomailta muuttaneiden asukkaiden ryhmän, jotka joko ovat tulleet työnperässä tai opintojen takia Nairobiin. Näistä ihmisistä osa on kauemmin asuneita ja jotkut vain muutamia kuukausia aikaansa viettäviä. Kävinkin Lauantaina ensimmäisen kerran tutustumassa näihin iloisiin ja reippaisiin sekä avoimiin ihmisiin, tykkäsin kovasti! Tottakai myös Nairobin yö elämääkin on tullut jo hieman kokeiltua, nimenomaan tuolla Westerlandissa.
Touhua ja hulinata siis riittääpi, tästä se ihana arki lähtee, ja jatkuu!
Matkaterveisin, Mile-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti