tiistai 31. elokuuta 2010

Kenian perustuslaista ja monista mielenkiintoisista viikon seikkailuista



On sateinen aamu. Kiskaisen päälleni valkoisen hupparini sekä mummoni kutomat ja lämpöä tuovat villasukat. Kahvi antaa aamu herätyksen ja siihen päälle vielä radion rytmikäs musiikki oman tunnelmansa nousta uuteen päivään! Autan lapsia kouluun valmistautumisessa; tukat suoraksi, vaatteet ojennukseen ja aamupalalle. Tuon jälkeen valmistaudun itse kuntosali reenilöihin.



Viikon suurimpana puheenaiheena on tulevana (perjantaina 27.8.2010) vihdoin ja viimein käytäntöön otettava uusi Kenian Perustuslaki. Kansanäänestys käytiin 4.8.2010 ja tuolloin Kyllä vastauksia oli reilut 67% äänistäjistä, eli yli kuusi miljoonaa Kenialaista. Uuden Perustuslain tarkoituksena on tuoda paljon toivoa mm. politiikan kautta kenian kansalle. Tällä tarkoitan sitä että politiikkaa ruvetaan hoitamaan vastuullisemmin sekä oikeudenmukaisemmin ja samalla eri uskontoryhmien väliset jännitteet tulisivat vähentymään. Perustuslaki lisää parlamentin valtaa ja vähentää presidentin laajoja valtaoikeuksia, tämä tarkoittaa myös korruption vähenemistä koko keniassa. Myös naisten abortti on otettu viime perjantain uudessa perustuslaissa huomioon. Tietyissä tilanteissa abortin tekemisen syitä on helpotettu huomattavasti.



Keskiviikkona sekä torstaina käytin vapaata aikaani englanninkielisiin luentoihin. Luentojen aikana kerrottiin mm. mietteitä perustuslaista ja sen toteutumisesta, sekä suuresta toivosta mitä kenia tulee saamaan tämän ansiosta. Ystäväni kanssa astuessamme keskiviikkona ulos luentosalista, juoksi syliini iso kasa lapsia, jotka olivat viettämässä ns. välituntia sekä lounastaukoa koulustaan. Lapset näyttivät minulle kenialaisia paikallisia leikkejä, loruja sekä lauluja ja olivat hyvinkin kiinnostuneita hiuksistani. osa heistä kertoi, ettei ollut ikinä eläissään nähnyt vaaleaa ihmistä. Nämä eläväiset sekä nauravaiset lapset oli ihana nähdä myös torstainakin samaan aikaan yayan (eräs kaupungin osa Nairobissa) luentosalin ulkopuolella. 


Perjantai oli siis virallisesti vapaa päivä suurimmalla osalla keniassa, uuden perustuslain ansiosta. lapsilla ei koulua, ja perheet juhlivat kotona tv:n ääressä tai yhdessä ulkona lounastaen. Uhuru Park (Nairobin, keskuspuisto) oli kerääntynyt monista sadoista ihmisistä juhlimaan ja kuuntelemaan erilaisia puheita lupauksista sekä lain uudistuksesta. "Tämä päivä on Kenialaisille yhtäsuuri, kuin itsenäistyminen" kuuluu, erään puheen pitäjän suusta.

Itse sain lounas kutsun Limuruun, ystäväni perheen luokse. Otimme yhdessä matatun ja matkasimme kohti pohjoista Limurua n. 1h ajomatkan päähän Nairobista. Saavuttuamme tänne maalaiskylään, oli ensimmäinen näkyni erilaiset vihannes- sekä vaate kojut. Ihmiset kuhisivat niiden ympärillä, tekivät ostoksiaan ja myyjät myivät omia tuotoksiaan/eineksiään. Päivän aikana ystäväni lupasi näyttää minulle aitoa kenialaista maalaiselämää kuten viljelytoimintaa (paikallisia vihanneksia, yrttejä) ja ravintoeläintenkasvattamista (pupuja, kanoja). Hänen perheensä oli hyvin ystävällinen sekä lämpöä huokui hyvinkin paljon. Kylässä asuvat ihmiset, tuntevat jokainen toisensa. He huutelevat ystävälleni Suahilia sekä lapset juoksevat tervehtimään ja ihmittelemään vaaleaa ihoani.

Ystäväni näytti minulle myös todella korean kenian junatunnelin (2km pitkä) jonka määränpää on kohti Mombasan rantoja. junatunneli on rakennettu 1949. maisemat junatunnelin päältä olivat kauniit ja vuoristoilmaa hengittäessäni, tunsin ihanan vapauden sisälläni! Maissipellot ympärilläni sekä kaukaisuudessa teepeltoja.

Lauantai oli surpeshuippuaktiivi-päivä! lähdin nimittäin ison ryhmän kanssa pelailemaan Paintball pyssyillä! pangpang! Ajoimme 24 hengen suurporukassa nairobista 1,5h pois ja saavuimme savannin keskelle, mihin oli rakennettu korea talo, afrikkalaisin symbolein sekä kuvioin.  Kyseiseen taloon pääsi sisälle ainoastaan toiveiden siltaa pitkin (huomio, yhtäaikaa tällä hieman kärineellä sillalla saa kävellä 6 henkilöä!) ja meidät opastettiin oitis värikuula alueelle.


Seuraavaksi meidät jaettiin porukoihin, ojennettiin sotavarustukset ( hieman isomman puoleiset haalarit, pyssyt ja kypärät) olimmekin oitis valmiita lipun jahtiin!
Pelien päätyttyä, jäimme lounastamaan ystävieni kanssa  tähän linnaparatiisiin ja matkasimme illalla kohti Nairobin keskustaa ja yöelämää. Danca,danca Mile!


Sunnuntain vietin rauhallissa merkeissä etiopialaisen lounaan sekä leffan parissa ystäväni kanssa. Tämä etiopialainen jättilautanen, muistutti tortillan sekä pizzan sekoitusta. "Lautaselle" oli tehty iso, mutta ohut maissilätty, jonka päälle laitettiin erilaisia mauste kastikeita pavuilla, vihanneksilla sekä juureksilla. nams! katso siis kuva ja ihmettele tätä 4 x milen pään kokoista herkkulautasta, mikä jaetaan aina ison porukan kanssa. perhe ruokailut sekä ystävä lounaat ovat siis todella yleisiä täällä! arvostan <3

Viikko 34, meni siis hyvinkin sosiaalisissa merkeissä. pääsin tutustumaan paljon uusiin ihmisiin, näkemään uudenuusia asioita ja nauttimaan keniasta.

lastenkanssa mm. pidimme maaliman hienoimman muotishown sekä suomalaisin sävelin raikuvan pianoesityksen! naurua sekä vatsalihasten kasvatusta on siis 100% viime viikolla tehty.

MatkailijaMile kuittaa tältä viikolta! Asante <3

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Salsatunneista, Nairobin museoon sekä Makoisaan jättipizzaan!



Tunteet ja tunteiden näyttäminen on hyvin tärkeä asia. Joidenkin ihmisten on hyvin vaikea opetella kertomaan tunteistaan sekä ajatuksistaan, mitä syvimmässä sisällään pohdiskelee. Varsinkin meillä suomalaisilla on tapana vain murahtaa, jos tunnemme jotain hyvää tai lämmön poltteen sisimmissämme, kun toinen jotain mieluisaa sanelee. Kenialaisilla, tunteiden sekä itsensä ilmaisu hoituu hyvinkin helposti. He eivät pelkää niiden näyttämistä eivätkä suoraan puhumista. Itse arvostan tuota kyseistä tapaa todella paljon! jos he tuntevat asian olevan huonosti, se kyllä näytetään, kuuluvan äänen kanssa! myös hellyyden osoitukset ovat todella vaikuttavat sekä hyvin kaunista katseltavaa.



Perjantaina koin todella kauniin taiteellisen sekä musikaallisen näyn. Olin katselemassa Nairobin  keskustassa sijaitsevassa Intercontinental Hotellissa Salsa Friday iltaa, johon ystäväni minut mukaansa kutsui. Illan aikana viisi henkinen bändi soitti aitoa, tunnelmallista salsa musiikkia joka veti tanssijoita lattialle, kuin magneetti! Valaistus oli himmeä ja tila täynnä tummia salsa tanssijoita. Nuoret sekä vanhat parit antoivat lanteiden keinua ja improvisoivat tunteitaan täysin musiikin tahdissa! Istuessani ainoana vaaleana naisena kyseisessä Salsa kuppilassa, sain monia tanssi kutsuja, ja näin Mileä pyöriteltiin monta tuntia! olen aivan varma, että tästä paikasta tulee yksi kanta paikkani tämän vuoden aikana!

Lähistöllä jossa asun, on iso Village market niminen ostos paratiisi. ostosparatiisin keskellä on kauniita suihkulähteitä sekä kivetyksiä. Suomessa tätä voisi verrata helposti Jumbo-flamingo:n palveluihin. ( http://www.villagemarket-kenya.com/home.php ) Village market tarjoaa asiakkailleen mm. monia shoppailumahdollisuuksia, erilaisia ravintoloita, elokuvateatterin, keilausta sekä kylpylätoimintaa! Villageen on helppo valoisaan aikaan matkustaa Matatulla, hyvän tuurin käydessä, saat jopa värikkään sellaisen sekä musavoittoisen! suosittelenkin katselemaan nettilinkin village marketista!^^

Tämän viikon aikana olen ollut leipuri haavahiiva ja kokkaillut kuuden tunnin aikana pohjista lähtien isot määrät maistuvaa sekä makoisaa Kenian pizzaa! onnistuneesti sekä maittavasti mile teki ihanien lasten kanssa tätä vatsaa täyttävää paksupohjaista herkkua! naurua ja sotkua riitti keittiössä!

Myös aarteen metsästys oli lasten suosikkeja tämän viikon aikana, juokseminen ympäri taloa sekä pihamannuja päättyi lopuksi salaiseen salsahuoneeseen. Musiikki päälle ja mandaasit pöytään, vola! Mandaasi on Afrikkalainen munkki, mikä terveellisesti uitetaan sokerissa. sitä on ihana tarjoilla esim. appelsiinimehun kanssa. Tämä kyseinen herkku kuuluu monen paikallisen tee/kahvittelu pöytään. Meillä suomessa sitä voisi verrata vappumunkkiin. Mandaasi on täällä kaikkien herkkua, suurimpana syynä sen edullisuus sekä helppovalmistus!



Capoeira harrastuksessa käyn kaksi kertaa viikossa. Maanantaisin sekä keskiviikkosin. Matkustan iltaisin taxilla Westgateen (maksaa n. 500sh) ja reenailen 2h aivan ihanassa sekä mukaansa ottavassa ryhmässä. Harrastajia käy satunnaiseen tahtiin n. 7-15 henkilöön. Reenien aikana reenailemme sekä soitamme että laulamme!


Tämä kyseinen ryhmä harjoittelee Angolaa, mikä onkin hieman rauhallisempi capoeira rytmi. Reenaaminen ei ole arvokasta ja mitä parasta, sen aikana varmasti rentoutuu! olenkin hyvin onnellinen siitä, että löysin tämän Nairobin ainoan capoeira ryhmän ja pääsin jatkamaan harrastustani täälläkin!

Nairobin Kansainvälinen museo on jokaisen nähtävä, jos nokka suuntaa Nairobiin! Museo sijaitsee aivan Keskustassa, ja sinne on helppo päivällä esim. Matatulla matkustaa. Museo on avattu v.1910 ja sitä on uudistettu sekä entisöity muutamaan kertaan.
Museo tarjoaa kaiken Afrikan kulttuurista ja sen synnystä. Nähtävillä on aitoja Kenialaisia käsintehtyjä kylissä käytettäviä metsästys välineitä, ruoka kippoja, tavaroiden kuljetus välineitä sekä monia ruoan valmistus esineitä. jokaiselle esineelle on esillä oma kerronta/selite taulunsa, missä pääsee tutustumaan mm. sen käyttötarkoitukseen ja historiaansa.

tutustuessaan museoon lisää, tarjoaa se asiakkailleen myös tilan, missä pääsee tutkailemaan paikallisita eläimistöä (täytettyjä sellaisia). Näytteillä on mm. Kirahvi, zebra, norsu, hippo,leijona, muurahaiskarhu sekä monenmonenmonenmonenmonen.....montamuuta eläintä ja reilut 1000 lintu lajia! kierreltävää ja tutustumista siis myös eläinten kanssa riittää ja aikansa saa aivan varmasti tässä mielenkiintoisessa jätti talossa kulumaan. i promis!

Eikä siinä vielä kaikki museosta! nähtävillä on myös esihistoriallisia ihmisen luita sekä kerrontaa meidän homo sapiens:n kehityksestä! Astellessani museoon sisälle, tulee perässäni paikallinen tyttö joka kertoo opiskelevansa matkailualaa. Hän tarjoutuu esittelemään museota mielellään (huomioi; pientä korvausta vastaan).Niin mitäkö tämä kaikki huvitus ja tietopaketti maksaapi? Hintaa tälle museokäynnille on n.800sh, eli eipä mittään. (http://www.museums.or.ke/)


Olen tämän viikon aikana päässyt taas tutustumaan moniin uusiin tuttavuuksiin, tekemisiin sekä harrastuksiin. Olen oppinut uusia asioita sekä Afrikasta että myös itsestäni. Kotini on aivan ihana ja tunnen oloni todella hyväksi, kiitos siis jälleen kerran tästä viikosta! <3


Matkajatkuu... -Mile

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Matatuilla Ympäri Nairobia!

Viikko jälleenkerran on takana Nairobissa ja tälläviikolla olenkin päässyt tutustumaan Matatujen ihmeelliseen maailmaan ja niiden kanssa kulkemiseen.
Matatu on pienehkö minibussi, mikä on ns. yksityinen kulkuväline. Ne kulkevat tööttäillen kovaa vauhtia Kenian ajoteitä ja ovatkin suurimpia syitä ruuhkiin sekä kolareihin.

Matatun nimi tulee siitä, että tatu tarkoittaa Kenian swahiliksi (kieleksi) kolmea ja sen matkustaminen on ennen maksanut 3 shillinkiä paikasta toiseen. Tänä päivänä Matatun hinnat vaihtelevat 10-50 shillinkiin (euroissa 10 sentistä-50senttiin), riippuen siitä minne matkustat ja kuka matkustaa (tässä valitettavasti tarkoitan turistia).

Ensimmäinen Matatu päiväni koitti, tarkoituksenani olikin löytää eräs tanssi koulu, toiselta puolelta Nairobia ja minun olisi vaihdettava keskustassa, lähtöpaikastani uuteen matatuun, jotta pääsisin jatkamaan matkaa tanssikouluun, yayalle(eräs kaupungin osa Nairobissa)!

Sain mukaani tuttavani, opastamaan kuinka kulkemisessa ja hän lupasi näyttää miten matatuilla matkataan sen vauhdikkaan ihmeellisessä maailmassa.


Menimme odottamaan kotikulmani vieressä sijaitsevalle, "bussipysäkille" (kadun kulmaukseen) ja tunnelma olikin hyvin huumaava! Matatuja huristelee ohitseni ja suurinosa niistä täysin täynnä matkustajia! onneksi huolta ei ole, koska niitä kulkee n.3 minuutin välein. Vihdoin viereemme pysähtyy hieman tyhjempi hurjake, musiikki kaakossa pauhaten!

Mies henkilö avaa lennosta oven ja kolkuttaa bussin katolle samalla hän huikkaa että tilaa on ja matatu "pysähtyy".  Hyppäämme lennosta  kyytiin ja matka jatkuu...

Istahdan mini-bussiin ja kuikuilen hieman ympärilleni. Matkustavat ihmiset ovat aikuisia, nuoria, töistä siististi saapuvia tai rähjäisemmin pukeutuneita paikallisia. Joillakin matkatavaroita enemmän (vihannes säkkejä monen penkin verran) tai vähemmän.
 

Maksua ei makseta kuljettajalle, vaan henkilölle, joka avasi oven. hänellä on päällään yleensä jotain hieman siistimpää ja ns. virallisempaa. Hänelle ojennetaan rahat, ja hän ojentaa vaihtorahat, jos sille on tarvetta. Jokainen Matatun rahastaja päättää siis itse veloitettavan summan, mutta on tiedettävä itse kuitenkin matkan kohtalainen shillinki määrä rahastuksessa, ettei tule huijatuksi! elä siis ole blondi ;)

Nairobin keskustaan saavuttaessa, on yksi pää pysäkki ja sitä kutsutaan Kodjaksi. Tämä matatujen keskus on sellainen paikka, minkä näkeminen saisi heikkohermoiset liikenteessä liikkujat repimään viimeisetkin hiuksensa päästään. Matatuja Kodjassa on satoja, kaikki kulkemassa johonkin uuteen pääkohteeseen sekä odottavat uusia matkustajiaan kyytiin. Rahastajat kailottavat kovaan ääneen tulevaa seuraavaa määränpäätään ja matkustajat hortoilevat ympäri Kodjaa.

Oikean matatun löytämistä on kuitenkin helpotettu, nimittäin niiden kyljessä on tietty numero, joilla pääsee matkustamaan oikeaan määränpäähänsä Nairobin ympäristössä. Matkustajana saa siis aivan huoletta katsella tätä suurta hullunmyllyä ja matatun sisälle päästessään rentoutua rytmimusiikin tahtiin!
Totaali relaxoiminen on siis sallittua, kuhan huolehtii vain siitä, että laukku pysyy mukana sekä sen sisältö!

Ensimmäisen kerran matatulla matkustettaessani, jännitin sitä miten minuun reagoidaan vaaleuteni takia. Ainakaan tähän mennessä se ei ole ollut ongelma. Viikon aikana olenkin ottanut jo monia hurjastelu seikkailuita näillä pika takseilla vaihtoineen. Määränpääni on mm. ollut Yaya, (mistä yritin löytää tanssi studiota, jolloin selvisi että tämä oli valitettavasti lopetettu), Westerlands ( missä sijaitsee Nairobin suurimmat ostoskeskukset, glubit sekä baarit ja ravintolat) sekä olen tietenkin suunntaillut itseäni Nairobin keskustaan.


Viikon aikana olen tutustunut myös uusiin harrastuksiin. Maanantaina otin kotia lähellä sijaitsevalle kuntosalille kortin ja kaupanpäälle Personal trainerin. Keskiviikkona löysin uuden capoeira ryhmän, johon ilmoittauduin mukaan ja kävinkin reenailemassa, aivan huippua että pääsen jatkamaan tätä ihanaa harrastusta myös täälläkin!



Sosiaalisointia on tullut tehtyä paljon, ja uusiin ihmisiin pääsee tutustumaan hyvin helposti. mm. Löysin Internetin välitykseltä ulkomailta muuttaneiden asukkaiden ryhmän, jotka joko ovat tulleet työnperässä tai opintojen takia Nairobiin. Näistä ihmisistä osa on kauemmin asuneita ja jotkut vain muutamia kuukausia aikaansa viettäviä. Kävinkin Lauantaina ensimmäisen kerran tutustumassa näihin iloisiin ja reippaisiin sekä avoimiin ihmisiin, tykkäsin kovasti! Tottakai myös Nairobin yö elämääkin on tullut jo hieman kokeiltua, nimenomaan tuolla Westerlandissa.

Touhua ja hulinata siis riittääpi, tästä se ihana arki lähtee, ja jatkuu!


Matkaterveisin, Mile-

perjantai 13. elokuuta 2010

mombasa road osa 2

Lomapäivät mombasassa jatkuivat, aamut alkoivat maittavalla aamupalalla buffet pöydästä. Tuoreet hedelmät: kuten passion, ananas, mango ja vesimeloni oli tälle tytölle kuuminta huutoa! Buffet tarjoilu oli jaettu lihapainotteisiin sekä vegepainotteisiin tarjoilu pöytiin. leipävalikoima oli hyvin kattava, lämpimiä aamupaloja, kuten pannukakkuja sai vetää erilaisten hillojen kanssa niin että naparustasi hotellin asiakkailla. Huippua oli myös se, että suomalaista puuroa oli myös tarjolla. jams!




Aamupalan jälkeen lähdin useasti seikkailemaan rannalle, otin mukaani musiikkia, kameran ja aurinkorasvasin itseni. Watamun rannalla oli hyvä reenailla myös akrobatiaa muiden siellä aikaaviettäjien kanssa.Uiminen suolaisessa meressä oli ihanaa, aallot vain pyyhkäisivät lävitseni ja vesi oli lämpöistä.
ohitseni watamun rannalla kulkivat turistien lisäksi ns. Beach pojat, jotka yrittävät tulla juttelemaan ja samalla houkuttelevat käymään paikallisissa ostos kojuissa. "Hakuna Matata = Ei huolta" kuuluu sekä raikuu myyjien sekä poikien suusta.



 Aamukävelyn, rannalla seikkailemisen tai juoksulenkin jälkeen, otin monesti viikon aikana vesiaerobic tunnin muiden hotellin asiakkaiden kanssa. Kyseisen Hotellin vetäjät laittoivat rytmillisen musiikin pauhaamaan ja se oli menoa sen jälkeen! "yks,kaks,koli,neli!" Aurinko paistoi ja iho sai aurinkoa! Uima-altaan vesi oli lämmintä, ja siinä viihtyi mielellään tuntikausia! Päivisin käytin aikaani myös; kirjojen sekä lehtien lukemiseen, pöytätenniksen pelaamiseen ja moneen muuhun aktiviteettiin mitä hotellissa pääsi puuhailemaan.



Koska iltaisin oli järjestetty erilaisia esityksiä meille, pidin kamerani visusti mukana. Näistä mielenkiintoisimmat olivatkin siis erilaiset vauhdikkaat akrobaatti esitykset, aidot afro-afrikkalaiset tanssiesitykset, disko ja DJ, paikalliset live-bändit sekä mielenkiintoiset luennot watamun mereneläimistä. Keskiviikkona meille olikin järjestetty aito käärme show, luennoitsija kertoi ensin Kenian ja Afrikan käärmeistä, kuten mamboista, sekä hän oli tuonut esille kaikkien nähtäville, nämä kiehtovat matelijat. Mieleenpainuvin käärmelaji minulla oli Python, minkä pituus oli HURJA! katso siis kuva!


Innostuimmekin porukalla niin paljon tästä kyseisestä esityksestä, että päätimmekin seuraavana päivänä matkata kyseiseen matelija tarhaan. Käärmeitä,Kilpikonnia sekä liskoeläimiä oli nähtävillä monenlaisia lajeja! Esittely on puolivälissä ja seuraavaksi avataankin erään käärmelajin oman kodin katto. tämä kyseinen esittelijä ottaa tuon pehmeänahkaisen käteensä ja ojentaakin sen minulle. Tunnen perhosia vatsassani ja voimakas jännittävä energia puskee minuun, pidellessäni tätä pientä matelijaa! Ilme kuvassa kertoo siis varmasti kaiken!
 

Koska kerroinkin aikasemmin, että hotellin toimintaan kuuluu uhanalaisten eläinten suojeleminen, oli minulla suuri kunnia päästä henkilökohtaisesti kuuntelemaan vesikilpikonnien uhanalaisuudesta ja siitä, kuinka niitä pääsisi sekä pystyisi itse auttamaan. Watamu turtle watch, on organisaation nimi ja he toimivat Kenian uhanalaisten watamurannan ympäristön merikilpikonnien sekä muiden vesieläinten suojelijana. Kilpikonna kanta on heikentynyt mm. niiden salamestästykseen- sekä kalastajien verkkoon joutumisen takia. Eräällä päiväkävely retkelläni, törmäsin yhteen tällaiseen Watamu turtle watch- yhdistykseen kuuluvaan henkilöön, hän oli tuolloin vapauttamassa takaisin veteen, iso kokoista merikilpikonnaa. Kyseinen kilpikonna oli loukkaantunut kalastajan vesiverkkoon juuttumisen takia. lisää watamun kilpikonnien suojelemisesta pääsee lukemaan tästä osoitteesta (www.watamuturtles.com)



Viimeisenä lomapäivänä päätin kokeilla surfausta Mombasan meressä! Hotelli tarjoaa asiakkailleen surfauksen kokeilua pitkällä omalla vahvalla kokemuksellaan. Surfaus on kaikista parasta aloittelijan kokeilla aamuisin, jolloin nousuvesi on korkealla. tällöin, suurimmilta loukkaantumisilta vältytään. Mile ottikin surfilautansa, seikkailumielensä ja oli oitis valmis tähän! kokemus oli ihana! ensimmäisten kaatumisten jälkeen rupesinkin ymmärtämään kuinka laudan kanssa laineillaan, eikä opettajakaan suuremmin näyttänyt hermojaan menettävän! buhaa! Fiilikset olivat mitä ihanat, jälleen kerran! päätinkin kyseisen tunnin jälkeen, että menen varmasti vielä uudestaankin tämän vuoden aikana sitä harrastamaan! suosittelen siis syvästi!

Viimeinen ilta meni jälleen kerran Diskon Dj:n musiikin tahdissa, kuten muutkin aikaisemmat! Tanssin itseni ja itsestäni kaiken viimeisenkin stressi pisaran pois ja sen illan päätteeksi olinkin täysin valmis aloittamaan vuoden kestoisen elämäni Kenian, Nairobissa!

9h automatkamatka takaisin Nairobiin alkoi sunnuntaina. Myös monimuukin paikallisista oli halukkaita matkustamaan Mombasa road:n valtatiellä (autojen tungosta ja hulinata). Suurimpia syitä näille ruuhkille olivat paikallisten palaaminen viikoksi töihin maalta kaupunkiin, he viettivät aikaansa tienreunoilla peukalot pystyssä, sekä odottaen että joku ottaisi heidät kyytiin. Vihanneskauppiaat olivat myös aktiivisesti halukkaita myymään antimiaan tien reunoilla. Kenian Autokulttuurista olenkin jo hieman jonkin verran kertonut ja näkemisen arvoinen se todella onkin! laitankin teille pienen video pätkän tähän loppuun, mombasan keskustasta. kannattaa siis katsoa!


Tahdonkin siis kiittää tästä rentoutus lomasta kaikkia niitä jotka ovat mukana olleet ja keihin sen aikana pääsin tutustumaan! Olen myös hyvin kiitollinen siitä että sain kokea näin ihania asioita! Asante! <3

maanantai 9. elokuuta 2010

Mombasa road osa1



Toinen viikkoni Keniassa oli alkanut ja päätimmekin pakata matkalaukut autoon ja aloittaa matkan kohti Mombasan hiekkarantoja ja lämpöä.
Itse olin sanoinkuvaamattoman innoissani koko matkasta, ja siitä, mitä kaikkea pääsisin kohtaamaan sekä näkemään!



Auto startattiin about klo 7 aamulla (jotta välttäisimme pahimmat aamuruuhkat Nairobin liikenteessä) ja 9h ajomatka voipi alkaa! Kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, miten aamulehtien jakaja juoksee moottoritien varrella ja kolkuttelee auton ikkunaan kaupatakseen päivän tärkeimpiä uutisia.
Tärkeimpiä näistä uutisista oli silloin tulevan keskiviikon kansanäänestys, mikä on Kenialaisille asukkaille todella tärkeä monessa asiassa, myöhemmin tulikin tieto siitä että Kenialaiset päättivätkin yhdessä hyväksyä uuden perustuslain (Kyllä-ääniä oli 65% kaikista lasketuista äänistä). Tämä tarkoittaisi mm. sitä että se muokkaisi Kenian keskeisiä vallanjakorakenteita.



Keniassa autoilu kulttuurissa ei suurempia liikennesääntöjä ole, Matatut kulkevat suurilla matkustaja määrillä(ihmiset juoksevat kesken matkan niiden sisälle, ja musiikki pauhaa pienessä mini-bussissa), jotka helposti tukkivat tiet, ohittaessaan sekä kiirehtiessään autotiellä, he ovatkin suurimmaksi osaksi ns. syyllisiä ruuhkien syntymisiin. Kenialaiset kulkevat myös paljon jalan, tämä tarkoittaa sitä, että jalankulkioita myös poukkoilee autotien ylitse (suojatietähän ei käytetä) ja autoilijan on oltava tuolloin hyvin tarkkana. Katukuvassa näkee; Matatumatkustajia, hedelmä-sekä vihannes kauppiaita juoksemassa autojen ympärillä, roskien polttajia, liftaajia jne. Kenialainen liikennekulttuuri on siis todella hektistä, mutta omalla tavallaan mielenkiintoista näkemistä!



Lähestyimme Mombasaa, ja ensimmäiset Apinalaumat bongattu! valtatien ympärillä rupesi näkemään hedelmä sekä vihannestarhoja. Näistä hedelmätarhoista mainittakoon ANANAS, mitä tuodaan myös suomeenkin asti. namskis!
 Muita suuria vientituotteita Keniasta ovat; Kahvi, tee, ruusut, vihannekset (kuten pavut, porkkanat ja herneet). Myös Nairobin pohjoinen ilmasto muuttui Mombasan merelliseen, ihanan lämpöiseen sekä aurinkoiseen tunnelmaan! Hulinaa ja melskettä, ihmisiä ja autoja. Jokapuolella kauppiaita, kulkijoita.
"ai caramba!"
 
Saavuimme hotellillemme, ja pääsinkin elämäni ensimmäisen kerran loma viikkoni aikana tutustumaan all-inclusive palveluihin (tämä tarkoittaakin sitä, että kaikki ruoat, juomat sekä aktiviteetit kuuluvat tiettyyn hintaan ja ne ovat vapaasti käytettävissä, huippua!) Chekattuamme itsemme sisälle, juoksimme oitis hotellin uima-altaille ja suunnaton pulikoiminen alkoi, kera aurinkorasvojen!



Hotelli, missä majoituimme, suojeli uhanalaisia mereneläimiä, kuten kilpikonia (watami turlte Watch). Heidän kauttaan on myös esim. mahdollista adoptoida watamun merikilpikonna, mikä tarkoittaisi sitä, että tietyllä rahasummalla panostamalla, pidät huolen siitä että kilpikonna saa elää turvallisen elämän Watamun rannoilla ja meressä.


Illallinen oli katettu (buffet!) ja tarjolla oli monenlaisia african herkkuja lihansyöjille, sekä kasvisruokailijoille (jeehaa!), jälkiruoksi pääsi nauttimaan suklaaherkkuja ja tuoreita vasta leikattuja erilaisia sekä eksoottisia hedelmiä! Myös juotavaa oli tarjolla alkomahoolista, soodaveteen. Tarjoilijat pitivätkin varmasti huolen siitä, ettei asiakas poistuisi illalliselta janoisena tai nälkäisenä!Illallisen jälkeen olikin Milen aika aloittaa tanssilattian valtaaminen (ja mikäs sen ihanampaa, kuin aito afrikkalainen rytmimusiikki ja loma tunnelma!)


Seuraava aamu koitti, ja juoksin oitis mombasan rannoille!Ensimmäiset askeleet saivat minut hiljaiseksi. Valkoinen hiekka, sininen meri, hyvän tuulisia ihmisiä ja aurinkoa! uskomattoman ihanaa sekä sanoin kuvaamatonta! Käänsin katsettani, Mies kuljettaa Kamelia, jonka selkään on mahdollista hypätä, samoin kun katson vielä kauemmaksi kohti merta, näen paljon veneitä sekä moottoriveneitä seilaamassa merellä. Kasvillisuus mombasassa poikkeaa Nairobiin verrattuna siihen, että luonto on vehreämpää (palmuja, kukkia jne.)

Huokaisin ja Juoksin mereen uimaan!

"Unelmansa toteuttaminen on ihmisen tehtävä maan päällä" -coelho


Tarina jatkuu... seuraavassa osassa! buhaa!